maanantai 3. maaliskuuta 2014

Pelimerkit vähissä

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) päästi suustaan aikamoisen valheen, kun hän eduskunnassa puolusteli Venäjän oikeutta puolustaa venäläisten oikeuksia Venäjän ”lähiulkomaiksi” kutsumissa maissa.
Tuomiojan mukaan Suomikin katsoo suomalais-ugrilaisten kansojen perään.
Venäjä on leimannut suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi, ja Suomi on taipunut painostukseen. Sukukansatyön lippua pitävät nyt näkyvimmin esillä Viro ja Unkari, jotka molemmat ovat Nato-maita.
YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajamaa Liettua ilmoitti perjantaina pyytävänsä YK:n turvallisuusneuvostoa käsittelemään Ukrainan tilannetta. Venäjä tietenkin käyttää veto-oikeuttaan, mutta Liettuan ilmoituksella on suuri moraalinen merkitys.
Liettua oli myös pääosassa EU:n puheenjohtajamaana, kun assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Ukrainan kanssa oli määrä allekirjoittaa Vilnassa. Ukraina kieltäytyi.
Liettua saa jälleen kerran tuntea nahoissaan Venäjän vihan. Liettua on kuitenkin Nato-maa, mikä antaa taustatukea moraalisille kannanotoille.
Suomi pyrki YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi toissa vuoden syksyllä. Turvaneuvostoon Suomea ei enää huolittu, vaan paikan vei Luxemburg.

Kommentti Hämeen Sanomien ulkomaansivulla 1.3.2014

JÄLKIKIRJOITUS:
Kommenttiini liittyy kaksi mielenkiintoista asiaa, joista on vaiettu lähes kokonaan Suomessa.

Toinen liittyy Liettuan valintaan  YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuodenvaihteessa. Turvaneuvoston jäsenet, niin vaihtuvat kuin vakinaiset jäsent toimivat vuorollaan neuvoston puheenjohtajamaana. Liettua toimi  puheenjohtajana helmikuun, ja nosti neuvoston asialistalle Krimin miehityksen Ukrainan pyynnöstä.
Maaliskuussa puheenjohtajamaana jatkoi Luxemburg, joka valittiin turvaneuvoston jäseneksi syksyllä 2012. Suomikin oli ehdolla, mutta hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksessä juuri Luxemburgille selvin numeroin.

Toinen vaiettu aihe liittyy suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin Unkarin Siofokissa syyskuussa 2012. Tuolloin Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski  teilasi suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi. Medisnki painotti myös, että Suomi on erottamaton osa venäläistä maailmaa. Tähän loppui paljolti Suomen heimotyö Venäjän sukulaiskansojen parissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti