Näin
unta, että Suomi oli Venäjän miehittämä. Haltuunotto oli tapahtunut lähes
huomaamatta, laukaustakaan ampumatta.
Suomella
oli ollut armeija, mutta tosiasiallisesti se oli ollut jo pitkään
leikkiarmeija.
Maanpuolustustahtoa
ei enää ollut. Ei ollut enää eteläpohjalaista talonpoikaisarmeijaa armeijan
runkona, kuten oli ollut vapaussodassa ja talvisodassa.
Merkkejä
Venäjän aggressiivisesta käyttäytymisestä oli ollut näkyvissä jo pitkään.
Joukkoja oli keskitetty Suomen rajan tuntumaan, ja järjestettiin suuria
sotaharjoituksia.
-
Ei syytä huoleen, kansaa rauhoiteltiin.
Tapahtumat
olivat lähteneet vyörymään Naton päätettyä vahvistaa Baltian maiden ja itäisen
Keski-Euroopan entisten sosialistimaiden puolustusta.
Venäjä
oli vaatinut rajantarkistuksia Pietarin turvallisuuden takaamiseksi. Pelokas
Suomi suostui Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson luovuttamiseen vuoden
1743 Turun rauhan rajoja seuraten. Myös Hankoniemi luovutettiin.
Kun
Venäjä oli saanut pikkusormen, se vei nopeasti koko käden.
Suomesta
oli tullut Karjalais-suomalainen autonominen oblasti, jonka pääministeri oli
itseoikeutetusti Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosenttina toiminut
Johan Bäckman.
Olin
Tavastegus Gazetan toimittaja. Päätoimittaja kehotti minua jutuntekoon
Aulangolle Putinilaisen voiton hotelliin, jossa järjestettäisiin
jälleenyhdistymisen vuosijuhla. Järjestelyistä vastasi Yhtenäinen Venäjä,
lakkautetun kokoomuksen sisarpuolue.
Aulangolla
hotellin portsarina hääri pyylevöitynyt Alexander Stubb pitkässä punaisessa
takissaan ja korkeassa silinterissään. Hänellä oli kaikki valta päättää, ketkä
pääsivät sisälle hotelliin. Venäjää puhuneet saivat Stubbin armon, hämäläinen
kansa ei.
Hotellin
katolta riippui maahan saakka valtava lakana, jossa oli ex-presidentti Tarja
Halosen kuolematon kommentti vuodelta 2006: Suomi ja Venäjä jakavat tällä
hetkellä ideologisesti samat päämäärät: demokratian, ihmisoikeudet,
oikeusvaltion ja hyvän hallinnon ja monta muutakin periaatetta.
Sittemmin
Stubb katosi Aulangolta. Hänen huhuttiin paenneen joko Ahvenanmaalle tai
Viroon, joka oli Yhdysvaltain suojeluksessa.
Ahvenanmaalla
oli järjestetty kansanäänestys saarimaakunnan tulevaisuudesta. Ahvenanmaan
kansa kiitti ja äänesti rehellisissä vaaleissa yksimielisesti Ruotsiin
liittymisen puolesta.
Synkän
uneni viimeinen näytös oli Haaparannassa, jossa ruotsalainen Nato-upseeri tuli
kysymään minulta, miten Suomi saattoi romahtaa sadannen itsenäisyyspäivän
kynnyksellä.
-
Tätä kansa halusi, vastaisin.
-
Liian moni vihasi Yhdysvaltoja ja uskoi Venäjän valheisiin. Liian monille koti,
uskonto ja isänmaa olivat olleet enää sanoja vailla sisältöä.
Hämeen Sanomien alanurkka 15.4.2014