Woikoski lopetti vedynjakelijana

Havainnekuva Woikosken vetyasemasta. Kuva:Woikoski oy

Vetyautoille on luvattu suurta tulevaisuutta, mutta tällä hetkellä ne ovat jääneet sähköautobuumin varjoon.

- Woikoskella on ollut Suomessa kaksi vetytankkausasemaa, Mäntyharjun Voikoskella ja Helsingin Vuosaressa, mutta nyt nämä asemat on suljettu, kun kysyntää vedylle ei ole ollut, Woikoski Oy:n tekninen asiantuntija Jere Makkonen sanoo. 

Woikoski on luopunut myös tankkausasemastaan Ruotsin Göteborgissa. Syksyllä 2015 avatun aseman piti olla päänavaus Woikosken veteytankkausteknologian viennille. Makkosen mukaan Woikoski on lopettanut toimintansa vedynjakelijana.

- Woikosken vetytankkausasemia Suomeen ei enää tule. Mikäli muut toimijat avaavat asemia, olemme valmiit toimittamaan niille vetyä.

Woikoskelle valmistui vuonna 2014 Euroopan suurin vetyä tuottava elektrolyysilaitos Kokkolaan. Elektrolyysissä vedestä tuotetaan sähkön avulla vetyä. Suurin osa Suomessa tuotetusta vedystä syntyy kuitenkin kemian-, metsä- ja terästeollisuuden sivutuotteena. Nyt tämä vety katoaa taivaan tuuliin. 

Tuolloin arvioitiin, että pelkästään teollisuuden sivutuotteena syntyvä vety riittäisi noin 10000 auton käyttövoimaksi. Mutta päättäjillä ei riittänyt ymmärrystä.

Vetyauto on päästötön sähköauto, jonka polttokenno tuottaa sähköenergiaa painesäiliöön tankatusta vedystä ja autoon tulevasta hapesta. Polttokennosta vapautuu pakoputkea pitkin puhdasta vettä.

Makkosen Tampereen energiamessuilla vuonna 2018 esittelemä Hyundai-vetyauto kulkee joitakin minuuteja kestävällä tankkauksella noin 700 kilometriä. Ero on suuri vedyn hyväksi muihin käyttövoimiin verrattuna.

Toyota on tuomassa markkinoille uuden sukupolven Toyota Mirain. Autojätti tähtää ensi vuonna 30000 vetyauton tuotantoon. Tässä luvussa ovat mukana myös vetybussit. Tokion olympiakisoissa urheilijat kuljetetaan olympiakylästä suorituspaikoille Toyotan valmistamilla vetybusseilla. 

Keski-Euroopassa vetytankkausasemia on jo sen verran, että vetyauto on aito vaihtoehto. Eniten asemia on Saksassa. Skandinavian maissa niitä on parikymmentä.

Myös Baltian maissa valmistaudutaan EU:n tuella vetyautoiluun. Latvian Riiassa on jo vetytankkausasema ja sellainen on tulossa Via Baltican varrelle Viron Pärnuun. Tankkausasemia on suunnitteilla myös Narvaan, Tarttoon ja Tallinnaan. 

Vaikka Suomen näkymät ovat tällä hetkellä synkät, Makkonen uskoo vetyautoilun valoisampaan tulevaisuuteen.

- Vetybusseja on jo käytössä Euroopan kaupungeissa. Jos Tampere olisi valinnut raitiovaunujen sijaan vetybussit, samalla olisi saatu tankkausinfra, jota muutkin vetyautoilijat olisivat voineet  käyttää, Makkonen sanoo.

Woikosken Jere Makkonen esitteli Hyundai ix35 

Fuel Cell -vetyautoa Tampereen energiamessuilla 2018.

EU-huumaa Tampereella

Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella vuoden 1999 jälkimmäisellä puoliskolla Eurooppa-neuvosto eli EU:n huippukokous oli kahdesti koolla Suomessa, lokakuussa Tampereella ja joulukuussa Helsingissä.

Sisä- ja oikeusasioita käsitelleessä Tampereen erityishuippukokouksessa 15.-16. lokakuuta Museokeskus Vapriikissa EU:ta päätettiin ryhtyä kehittämään vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueena. EU-johtajat sopivat muun muassa yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomisesta.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kiteytti Tampereen kokouksen päätelmät kymmeneksi virstanpylvääksi, joita olivat EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu, maahanmuuttovirtojen hallinta, oikeussuojan parempi saatavuus, oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, yhtenäistämisen jatkaminen siviilioikeuden alalla, rikosten ehkäiseminen unionin alueella, yhteistyön tehostaminen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa sekä rahanpesun ehkäiseminen.

Tampereen huippukokouksen ensimmäinen näkyvä saavutus oli Haagissa sijaitseva Eurojust-yksikkö, jonka tehtävänä on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja edistää niihin liittyviä syytetoimia. Eurojust aloitti toimintansa Brysselissä vuonna 2001. Haagiin se siirtyi huhtikuussa 2003.

Hollannin puheenjohtajuuskaudella Tampereen päätelmät kirjattiin Haagin ohjelmaan, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi Brysselissä 5. marraskuuta 2004. Ohjelmaa kutsuttiin pitkään nimellä Tampere II, mutta Hollanti vaihtoi nimen Haagin ohjelmaksi.

Tampereella EU-maiden johtajista olivat mukana muun muassa äskettäin menehtynyt Ranksan presidentti Jacques Chirac, Britannian pääministeri Tony Blair, Saksan liittokansleri Gerhard Schröder, Italian pääministeri Massimo D'Alema, Tanskan pääministeri Poul Nyrup Rasmussen, vuonna 2003 Tukholmassa murhattu Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh, Luxemburgin tuolloinen pääministeri ja nykyinen Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

Huippukokoukseen osallistuivat myös Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi ja Euroopan parlamentin puhemies Nicole Fontaine.

Euroopan liput liehuivat
Tampereen keskustorilla.

Huippukokous järjestettiin
Museokeskus Vapriikissa.

EU-johtajien kokoustila. 

Mediakeskus sijaitsi Tampellan 
entisessä tehdasrakenuksessa.

Euroopan parlamentin puhemies
Nicole Fontaine.

Ranskan presidentti Jacques Delors ja

              ulkoministeri Lionel Jospin (vas.).

Pääministeri Paavo Lipponen ja komission 
puheenjohtaja Romano Prodi (vas.).

Saarenmaa omi Ultima Thulen

Kuressaaressa Viron Saarenmaalla jättiläisen käsi hämmästyttää heinäkuussa valmistuneen elämyskeskuksen edustalla.

Thule Koda kätkee sisäänsä kreikkalaiselle löytöretkeilijälle Pytheaalle omistetun museon, kaksi elokuvateatteria sekä vapaa-ajan viettoon liittyviä tiloja niin aikuisille kuin lapsille. 

Museo on kunnianosoitus uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäiselle presidentille Lennart Merelle. Hopeanvalkea-kirjassaan hän esitti, että Massalian kreikkalaisesta siirtokunnasta, nykyisestä Marseillesta kotoisin ollut kauppias ja maantieteilijä Pytheas olisi käynyt Saarenmaalla Britanniaan suuntautuneella matkallaan 330-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. 

Pytheaalle Saarenmaan arvellaan olleen tarunhohtoinen Ultima Thule, kaukana pohjoisessa sijaitseva jään ja tulen maa. 

Pytheas oli ensimmäinen, joka kuvaili Ultima Thulea. Osin säilyneessä matkakuvaukseessaan hän kertoo Thuleksi nimeämänsä maan sijainneen Britannian pohjoispuolella noin kuuden purjehduspäivän päässä lähellä jäätynyttä merta. Thulessa aurinko paistoi kesällä läpi vuorokauden ja talvella oli pimeää. Siellä viljeltiin peltoja ja pidettiin karjaa, puitiin viljaa riihessä sekä kerättiin hunajaa.

Tulella Pytheas viittannee meteoriittiin, joka iskeytyessään Saarenmaalle synnytti Kaalin kraatterin. Kyseessä oli aikansa megatapahtuma noin vuosina 500-600 ennen ajanlaskumme alkua, joskin ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta. Pytheaalle Kaalin kraatteri merkitsi paikkaa, jossa aurinko vaipui uneen. On arveltu, että Pytheaan Thule olisi  itämerensuomen tulta tarkoittavan sanan perua.

Pytheaan matkan tarkoituksena oli muun muassa selvittää Cornwallin tinan tuontia Välimeren alueen kreikkalaisiin siirtokuntiin. Maailmanmerelle eli nykyiselle Itämerelle Pytheaan toi meripihka, joka oli jo pitkään ollut haluttu tuontitavara Rooman valtakunnassa. 

Saarenmaalta Pytheaan arvellaan jatkaneen matkaansa Venäjän jokia pitkin Mustallemerelle. Hän oli viikinkien kuuluisan idäntien varhainen kulkija.

Ultima Thuleksi on ollut historian saatossa tarjolla muitakin ehdokkaita: Saarenmaan lisäksi Islanti, Färsaaret, Skotlannin pohjoispuoliset saaret ja jopa Grönlanti tai Huippuvuoret.

Saarenmaalaisen taruolennon Suur Töllin käsi
on kuvatuimpia kohteita Kuressaaressa.

Pytheas Massilialainen Kuressaaressa.

Thule Kodaa elävöittävät myyttiset taruolennot.

Seinillä olevat kuvataulut kertovat 
Pytheaan matkoista.