Kaltavalla pinnalla

Perussuomalaisten EU-viha on karkaamassa käsistä. Suomen autonomian ajan ihailu on johtanut siihen, että venäläisessä mediassa kirjoitetaan jo yleisesti perussuomalaisten halusta liittää Suomi Venäjään.

Kansanedustaja Reijo Tossavainen lähti Uuden Suomen blogissaan vaaralliselle tielle väittämällä viime itsenäisyyspäivän edellä, ettei Suomi ole enää itsenäinen. Hänen sanomansa oli, että paljon parjatulla autonomian ajalla suomalaiset päättivät vähintään yhtä paljon omista asioistaan kuin nykyisen EU-autonomian aikana.  

Tossavaisen sanoma kääntyi Venäjän mediassa niin, että suomalaiset kaipaavat jälleen Venäjän alamaisiksi. Argumenty Nedeli -lehti kertoi Tossavaisen sanoneen, että Suomi on ollut historiansa aikana todella vapaa vain lyhyen aikaa Venäjän suuriruhtinaskuntana.

Krimin tapahtumien innoittamana Venäjän mediassa käynnistyi uusi hyökkäys.

Asialla oli tunnettu lasten oikeuksien puolustaja Irina Volinets, jonka blogikirjoitus levisi Venäjän uutissivustoille aina Pravdaa ja Ossetian radioita ja televisiota myöten. Kirjoituksen punaisena lankana oli suomalaisten halu liittyä Venäjään. Otsikossa tuotiin esille, että perussuomalaiset suorastaan vaativat yhdistymistä Venäjään.

Kirjoituksessa kerrottiin perussuomalaisten kansanedustajan Juho Eerolan ehdottaneen Suomen ja Venäjän strategista sotilasliittoa. Hänen ”kollegansa” Hemmo Koskiniemi meni kirjoittajan mukaan vielä pidemmälle vaatimalla, että Suomi pitäisi liittää Venäjään.

Volinetsin blogikirjoitus lienee paljolti Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentin Johan Bäckmanin käsialaa.

Bäckman kirjoitti blogissaan 7. maaliskuuta viime vuonna perussuomalaisen ehdotuksesta liittää Suomi vaikka Venäjään, jotta EU:sta ja Natosta päästään ikuisiksi ajoiksi eroon.

– Tällaista on esittänyt Hemmo Koskiniemi, myös kansanedustaja Juho Eerola on esittänyt puolustusliittoa Venäjän kanssa.

Bäckmanin kirjoituksen otsikko oli: Moskova luottaa Soiniin.

Netistä löytyy Eerolan kirjoittamaksi väitetty Facebook-päivitys.

– Mitäpäs jos solmisimmekin sen puolustusliiton Venäjän kanssa? Kukas tänne sitten hyökkäisi enää ikinä, hän päättelee.

Eerolan mukaan hänen sanomaansa on tulkittu väärin.

Koskiniemen kirjoitus Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla joulupäivänä 2012 on pahempaa laatua.

– Suomen, jos on liityttävä johonkin suurempaan, eikö se voisi olla Venäjä, Rovaniemen kaupunginvaltuustossa perussuomalaisten mandaatilla istunut Koskiniemi kysyy. Kirjoituksen otsikko oli: Liitytään Venäjään.

Perussuomalaisten intoa liittyä Venäjään käsitteli myös Argumenty Nedeli viime viikolla. Lehti arveli Krimin kansanäänestyksen Venäjään liittymisestä olevan tarttuvaa.

– Seuraavana vuorossa voi olla Suomi, lehti päätteli.

Alanurkka Hämeen Sanomissa 25.3.2014

Jälkikirjoitus: Tarjosin sähköpostilla perussuomalaisten puheenjohtajalle Timo Soinille mahdollisuuden kommentoida Alanurkka-kirjoitustani, mutta hän ei vaivautunut vastaamaan.

Kirjoitin samasta aiheesta lyhyen uutisen Hämeen Sanomien ulkomaansivulle 20.3.2014. Juttuun liittyi kuvakaappaus venäläiseltä uutissivustolta, jossa "tsuhnat" esitettiin erittäin kielteissä, rasistisessa sävyssä. 

”Suomi haluaa tulla osaksi Venäjää”

Ukrainan kriisin myötä Venäjän mediassa on lisääntynyt kirjoittelu, jossa Suomea viedään Venäjän alaisuuteen.

–  Suomi haluaa tulla osaksi Venäjää, on punaisena lankana kirjoituksessa, joka levisi keskiviikkona eri uutissivustoilla.

Kirjoituksessa viitataan kansanedustaja Juho Eerolan (ps.) ehdotukseen sotilasliitosta Suomen ja Venäjän välillä sekä hänen puoluetoveriinsa Hemmo Koskiniemeen, joka on esittänyt Suomen liittymistä Venäjään.

Kirjoituksessa viitataan niin ikään Suomen Kuvalehdessä viime vuoden maaliskuussa julkaistuun kirjoitukseen, jossa laamanni Hannu Krogerus pohti, voisiko Suomi olla Venäjän Hongkong.

Ääneen pääsee myös Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman, jonka mukaan pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) positiivinen suhtautuminen Suomen ja Venäjän syvempään integraatioon tarkoittaa sitä, että Suomi on liittymässä perusteilla olevaan Euraasian unioniin.

Ukraina on olemassa

On käsittämätöntä, miten vapaasti Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman saa toimia Kremlin propagandistina ilman, että juuri kukaan - ehkä toimittajia lukuunottamatta - reagoi.

Bäckmanin toiminta Krimin "kansanäänestyksen" tarkkailijana yksi sellaisiin sfääreihin, että siitä on jo haittaa Suomen kansainväliselle maineelle. Puheet Kiovan fasistijuntasta ja siitä, ettei Ukrainaa ole oikeasti olemassa, ovat syvä loukkaus kaikkia hyviä ukrainalaisia ja erityisesti Maidanin puolustajia kohtaan.

Kansainvälisessä tv-tarjonnassa Krimiltä Bäckman esitettiin Helsingin yliopiston politologina.

Bäckman on Venäjän strategisten tutkimusten instituutin edustaja Pohjois-Euroopassa, mikä antaa hänelle arvovaltaa. Instituutilla on toimisto Helsingissä.

Bäckman käynnisti räikeän Ukrainan vastaisen propagandan Vierailija-kirjoituksessaan Aamulehdessä 28. tammikuuta, aivan kuin hän olisi tiennyt, mitä on tulossa.

Kun pelko oli poissa, useimmista Maidanin puolustajista tuli aidosti tuntevia eurooppalaisia samaan tapaan kuin Baltian maiden laulavissa vallankumouksissa.

Tässä on valtava ero Venäjään.

Kommentti Hämeen Sanomien ulkomaansivulla 19.3.2014

Juna Suomen asemalta on jo lähtenyt

Suurlähettiläät Markus Lyyra ja Paavo Rantanen ovat eläkkeelle siirryttyään sanoneet sen, mitä he eivät voineet työssä ollessaan virkansa puolesta sanoa. Vanhoilla päivillään molemmat haluavat Suomen liittyvän Natoon.

- Nato-jäsenyys lisäisi Suomen turvallisuutta. Natossa olisimme samanmielisten klubissa, sanoo Suomen Venäjän- suurlähettiläänä toiminut demaritaustainen Lyyra.

Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläänä toimineen Rantasen mukaan Suomen itsenäinen ja uskottava puolustus on harhaa ja vailla katetta.

- Mitä kansa oikein ajattelee, hän kysyy.

Kansalle ei näytä oikein mikään kelpaavan. Nato torjutaan, samoin EU:n yhteinen puolustus sekä liittoutuminen Ruotsin kanssa.

Suomalaisten Nato-vastustus on merkillinen sekoitus impivaaralaisuutta, herravihaa, suomettumista, EU-kielteisyyttä, Yhdysvaltain vastaisuutta ja perussuomalaista Ruotsi-vihaa, mutta järjen hiventäkään tässä keitoksessa ei ole.

Venäjän edessä Suomi on yksin, kovan paikan tullen meillä ei ole yhtäkään ystävää eikä meistä kukaan välitä.

Vaikka Natoon ei voi täysin luottaa, esimerkiksi Virolla Naton jäsenenä on kuitenkin jonkinlainen toivo saada apua. Näin on paljon parempi kuin olla täysin yksin. Ja ainoa, joka kovan paikan tullen tulee apuun, on Yhdysvallat.

Puheet eurooppalaisesta Natosta ovat vailla katetta.

Kansainvälisillä areenoillakin Suomi on ajettu nurkkaan. Toissa syksynä Suomen ulkopoliittinen linja kärsi haaksirikon, kun Nato-maa Luxemburg vei Suomen himoitseman paikan YK:n turvallisuusneuvostossa.

Tämän vuoden alusta Nato-maa Liettua on ollut turvallisuusneuvoston jäsen. Liettua toimi puheenjohtajamaana helmikuun, nyt on vetovuorossa Luxemburg.

Liettua toimi EU:n puheenjohtajamaana viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Paljolti Liettuan ponnistelujen tulosta oli Vilnassa marraskuussa järjestetty EU:n itäisen kumppanuuden huippukokous, jossa Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyi tunnetuin seurauksin allekirjoittamasta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta EU:n kanssa.

Nato-jäsenyys takaa sen, ettei Liettuan tarvitse esiintyä kansainvälisillä foorumeilla nöyristellen.

Venäjä on arvaamaton, siihen ei voi luottaa.

Neljä vuotta Norjassa asunut tyttäreni perhe on pähkäillyt, jäädäkö tunturimaahan vaiko palata takaisin kotimaahan.

Vaaka näyttää nyt kallistuvan siihen suuntaan, että Norja on heidän uusi kotimaansa. Kotimaahan paluuta harkitsevien on syytä tarkoin harkita, onko Suomi enää turvallinen maa.

Nato-keskustelussa ei ole enää mieltä. Poutasäätä ei enää tule. Juna Suomen asemalta on jo lähtenyt.

Alanurkka Hämeen Sanomissa 15.3.2014

Matalalla profiililla

Puolustusvoimat tiedottaa osallistumisestaan Norjan talvisotaharjoitukseen äärimmäisen matalalla profiililla.

- Pääesikunnan logistiikkaosasto osallistuu Norjan johtaman harjoituksen JLSG:n esikuntaan kahdella upseerilla.

Siinä kaikki, mitä Pääesikunnan viestintäosasto kertoo puolustusvoimien nettisivuilla.

Matala profiili on ollut myös käytössä, kun puolustushallinnon edustajat ovat kommentoineet Venäjän pullistelua lähialueilla.

- Ei syytä huoleen, on ollut pääsanoma, vaikka kansalaisten huolestuneisuus näyttää lehtitietojen mukaan lisääntyneen.

Venäjä järjesti näyttävän maasotaharjoituksen Karjalan kannaksella vain 30 kilometrin päässä Viipurista.

Samaan aikaan Venäjän Itämeren laivasto harjoitteli Kaliningradin edustalla. Ruotsi reagoi välittömästi lähettämällä Jas Gripen -hävittäjät puolustamaan Gotlantia. Yhdysvallat päätti vahvistaa Baltian maiden puolustusta kuudella F15-hävittäjällä.

Ruotsissa huolestuttiin, kun Venäjä ilmoitti palauttavansa sotilaskäyttöön Alakurtin sotilaskylän lähellä Suomen rajaa.

Everstiluutnantti Pentti Forsström Maanpuolustuskorkeakoulusta ällistytti, kun hän Aamulehdessä näki sotilaiden palaamisessa Alakurttiin parempia yhteistyömahdollisuuksia ja positiivisia vaikutuksia Pohjois-Suomen talouteen.

Kommennetti on julkaistu Hämen Sanomien ulkomaansivulla 9.3.2014.

Jälkikirjoitus: Kommentti liittyy juttuun, jossa kerroin Suomen osallistumisesta Pohjois-Norjassa 10. maaliskuuta alkaneeseen Nato-johtoiseen Cold Response 2014 -talvisotaharjoitukseen..

Suomi lähetti harjoitukseen kaksi esikuntaupseeria. Joukkoja Suomi ei lähettänyt.

Toissa vuonna Suomesta oli joka toinen vuosi järjestettäväsä harjoituksessa mukana Porin Prikaatin Suomen kansainvälinen valmiusjoukko 215 sotilaan voimin.

Nato-maille ja Naton rauhankumppaneille tarkoitettuun harjoitukseen osallistuu kaikkiaan 16 000 sotilasta 16 maasta. Norjan asevoimien komentajan johtaman harjoituksen tavoitteena on harjoitella odottamattomiin kriisitilanteisiin vastaamista talviolosuhteissa.

Nato-maista harjoitukseen osallistuvat isäntämaa Norjan lisäksi Belgia, Kanada, Tanska, Viro, Saksa, Ranska, Irlanti, Liettua, Hollanti, Puola, Espanja, Yhdysvallat ja Iso-Britannia.

Rauhankumppanuusmaista ovat mukana Ruotsi ja Sveitsi.

Media pääosin asialinjalla

Venäjän sotapropaganda on ylittänyt kaiken aikaisemman. Suomen median uutisointi Ukrainan kriisistä on kuitenkin ollut pääosin asiallista.

- Venäjä ärhentelee kuin Yhdysvallat, otsikoi tamperelainen Aamulehti etusivun täydeltä viime sunnuntaina. Kyseessä oli median tähän mennessä täydellisin rimanalitus.

Jutussa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja, professori Markku Kivinen rinnastaa Venäjän pyrkimyksen puolustaa "lähiulkomailla" asuvia venäläisiä Yhdysvaltain toimiin kansalaistensa turvallisuuden takaamiseksi maailman kriisipesäkkeissä.

Nämä kaksi asiaa eivät ole samasta maailmasta. Huoli venäläisen väestönosan vainoamisesta naapurimaissa on Venäjän propagandaa, jolla puolustetaan naapurimaihin tehtäviä iskuja. Yhdysvalloilla on aina todellinen huoli kansalaisistaan, kun kansainvälinen terrorismi uhkaa.

Tutkijoiden rooli Suomen mediassa on korostunut verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Viroon. Ruotsissa enemmän äänessä ovat medioiden johtavat toimittajat ja Virossa poliitikot.

Markku Kivinen on mediassa esiintyneistä tutkijoista kaikista venäjämielisin. Hänen suojattinsa on Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Johan Bäckman, joka ajaa kiihkomielisesti Venäjän asiaa.

Kommentti Hämeen Sanomien ulkomaansivulla 4.3.2014

Pelimerkit vähissä

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) päästi suustaan aikamoisen valheen, kun hän eduskunnassa puolusteli Venäjän oikeutta puolustaa venäläisten oikeuksia Venäjän ”lähiulkomaiksi” kutsumissa maissa.

Tuomiojan mukaan Suomikin katsoo suomalais-ugrilaisten kansojen perään.

Venäjä on leimannut suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi, ja Suomi on taipunut painostukseen. Sukukansatyön lippua pitävät nyt näkyvimmin esillä Viro ja Unkari, jotka molemmat ovat Nato-maita.

YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajamaa Liettua ilmoitti perjantaina pyytävänsä YK:n turvallisuusneuvostoa käsittelemään Ukrainan tilannetta. Venäjä tietenkin käyttää veto-oikeuttaan, mutta Liettuan ilmoituksella on suuri moraalinen merkitys.

Liettua oli myös pääosassa EU:n puheenjohtajamaana, kun assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Ukrainan kanssa oli määrä allekirjoittaa Vilnassa. Ukraina kieltäytyi.

Liettua saa jälleen kerran tuntea nahoissaan Venäjän vihan. Liettua on kuitenkin Nato-maa, mikä antaa taustatukea moraalisille kannanotoille.

Suomi pyrki YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi toissa vuoden syksyllä. Turvaneuvostoon Suomea ei enää huolittu, vaan paikan vei Luxemburg.

Kommentti Hämeen Sanomien ulkomaansivulla 1.3.2014

JÄLKIKIRJOITUS:

Kommenttiini liittyy kaksi mielenkiintoista asiaa, joista on vaiettu lähes kokonaan Suomessa.

Toinen liittyy Liettuan valintaan  YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuodenvaihteessa. Turvaneuvoston jäsenet, niin vaihtuvat kuin vakinaiset jäsent toimivat vuorollaan neuvoston puheenjohtajamaana. Liettua toimi  puheenjohtajana helmikuun, ja nosti neuvoston asialistalle Krimin miehityksen Ukrainan pyynnöstä.

Maaliskuussa puheenjohtajamaana jatkoi Luxemburg, joka valittiin turvaneuvoston jäseneksi syksyllä 2012. Suomikin oli ehdolla, mutta hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksessä juuri Luxemburgille selvin numeroin.

Toinen vaiettu aihe liittyy suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin Unkarin Siofokissa syyskuussa 2012. Tuolloin Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski  teilasi suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyön venäläisvastaiseksi liikehdinnäksi. Medisnki painotti myös, että Suomi on erottamaton osa venäläistä maailmaa. Tähän loppui paljolti Suomen heimotyö Venäjän sukulaiskansojen parissa.