Huoli työntekijöiden turvallisuudesta sai energiajätti
Shellin keskeyttämään kesäkuun alussa liuskeöljyn koeporaukset Itä-Ukrainassa.
Shell sopi koeporausten aloittamisesta tammikuussa.
Kyseessä oli suurin Euroopassa tähän asti tehty liuskekaasusopimus. Arvoltaan
se oli kymmenen miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 7,4 miljoonaa euroa.
Kaasun tuotannon piti käynnistyä ensi vuoden alussa.
Donetskin ja Harkovan alueilla sijaitsevalta kaasukentältä arvioidaan löytyvän
liuskekaasua siksi paljon, että se olisi merkittävästi vähentänyt Ukrainan
kaasuriippuvuutta Venäjästä.
Tämä ei tietenkään sopinut Venäjälle, joka pelkää
pääosin öljyyn ja kaasuun perustuvien vientitulojensa hupenemista. Siksi se
pyrkii kaikin keinoin estämään liuskekaasun tuotantoa eurooppalaisissa
naapurimaissaan.
Liuskekaasua löytyy myös Länsi-Ukrainasta. Sen
tuottamisesta oli kiinnostunut yhdysvaltalainen Chevron, joka yksi maailman
suurimpia energiayhtiöitä. Olesskan kaasukentästä syntyi sopimus, jonka
Ivano-Frankivskin alueneuvosto päätti kuitenkin hylätä viime elokuussa
luonnonsuojelusyihin vedoten.
Liuskekaasua tuotetaan särötyksellä, jolla on
kielteisiksi koettuja ympäristövaikutuksia.
Ympäristöhuolet joutuivat kuitenkin väistymään, ja
sopimus koeporauksista Chevronin kanssa allekirjoitettiin viime marraskuussa.
Myös nesteytetty maakaasu eli LNG on ongelma
Venäjälle. Esimakua saatiin jo Liettuasta. Klaipedan edustalle valmistuu
loppuvuodesta kelluva LNG-terminaali.
Liettua on maksanut venäläisen Gazpromin kaasusta
EU-maiden korkeinta hintaa. Lisääntyvä kilpailu sai Gazpromin alentamaan
keväällä Liettuaan myytävän kaasun hintaa 20 prosentilla.
Venäjän on kerrottu suunnitelleen Krimin anastamista
Ukrainalta kuusi vuotta.
Venäjä lähti tavoittelemaan Krimiltä ja Itä-Ukrainasta
öljyä, kaasua, hiiltä, satamia, tehtaita ja voimalaitoksia venäläisten suojelun
nimissä.
Samanlaista rosvousta Neuvostoliitto harjoitti myös
Suomen talvisodassa.
Venäjän tuntija, valtiotieteen tohtori Ilmari
Susiluoto kertoo vuonna 1999 ilmestyneessä Pienessä Karjalakirjassa
Neuvostoliiton himonneen Karjalan kannakselta ennen kaikkea selluloosaa ja
sähköenergiaa.
Selluloosaa tarvittiin ruudin raaka-aineeksi.
- Leningradin alueen krooninen sähköpula poistui
hetkessä, kun käyttöön saatiin suomalaisten rakentamat modernit voimalat,
erityisesti Rouhialan sähkövoimala, josta tuli Neuvostoliiton kolmanneksi
tehokkain voimala vuonna 1940, Susiluoto kirjoittaa.
Päivitetty versio Hämeen Sanomien Talousnurkka-kirjoituksestani 13.6.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti