Aino Aution jalat tutisivat jännityksestä. Helsingin olympiakisoissa kaikki oli niin suurta.
 |
| Aino Isomäki keräsi laajan urheiluaiheisen kotiarkiston, jota hän esitteli Hämeen Sanomien haastattelussa tammikuussa 2022. Kuva: Pekka Rautiainen |
Helsingin kesäolympiakisojen ikimuistoiset avajaiset järjestettiin 19.
heinäkuuta 1952. Sateiselle olympiastadionille marssi liki 5000 urheilijaa 69
maasta. Viimeisenä Suomi suurella joukkueella. Avajaisten ikimuistoinen
kohokohta oli, kun Paavo Nurmi juoksi stadionille ja sytytti olympiatulen.
Olympialaisen tulikasteensa Aino Autio sai kaksi päivää myöhemmin
paraatilajinsa naisten 80 metrin aitojuoksun kolmannessa alkuerässä, jossa hän
sijoittui numerolappu 833 rinnassaan viidenneksi ajalla 12,1 ja karsiutui
jatkosta. Saman kohtalon omissa alkuerissään kokivat kilpasiskot Seija Pöntinen
ja Sylvi Keskinen.
- Kyllä siinä
jalat tutisi lähtökuopissa.Kaikki oli niin suurta. Oli se semmoinen kokemus, Aino
muisteli tuntemuksiaan Yle Uutisten olympiapäivän haastattelussa.
Aino Aution olympiaurakointi jatkui 4x100 metrin viestijuoksun
kolmannessa alkuerässä 27. heinäkuuta. Suomen nelikko juoksi ajan 50,2, mikä ei
riittänyt jatkoon. Suomen joukkueessa juoksivat Aino Aution lisäksi Maire
Österdahl, Leena Sipilä ja Ulla Pokki.
Helsingin
Sanomien haastattelussa Aino Isomäki kertoi hämmästelleensä ulkomaalaisia
kilpakumppaneita. Toimeen kuitenkin tultiin, vaikka yhteistä kieltä ei
löytynytkään. Hän muisteli myös sotien jälkeistä herkkuruokaa.
Urheilun palo
kotipihalta
Aino Autio syntyi 4.tammikuuta 1932 Seinäjoen kauppalassa. Urheiluinnostuksensa
hän sai kotipihaltaan, jonne hänen isänsä teki korkeushyppytelineet. Kotipiirissä
myös juostiin, ylitettiin aitoja ja talvella hiihdettiin. Aino menestyi hyvin rautatieläisten
lasten sekä koulujen välisissä hiihtokilpailuissa.
Ainolla oli hyvä aitomistekniikka ja 80 metrin aitajuoksu valikoitui hänen
päälajikseen, kun Seinäjoen Urheilijoiden nuoria valmentanut Jorma Valtonen
sitä ehdotti.
- Kun urheilun palo oli syttynyt, sitä ei voinut sammuttaa, Aino Isomäki
muisteli kotonaan Hämeenlinnassa Hämeen Sanomien 90-vuotishaastettelussa viime
vuoden tammikuussa.
Ainon valmentaja Jorma Valtonen oli hyvä pituushyppääjä ja hänet
valittiin Suomen olympiajoukkueeseen. Pituushypyn loppukilpailussa hän
sijoittui viidenneksi tuloksella 716. Kolmas Seinäjoen Urheilijoiden
olympiayleisurheilija oli kolmiloikkaaja Pentti Uusihauta. Karsintakilpailussa hänen
tuloksensa 14,38 ei riittänyt loppukilpailuun.
Kolme vuotta mitaliputkessa
Kansalliselle huipulle Aino Autio ylsi vuonna 1951, jolloin hän viestijuoksun
SM-kilpailussa Lahdessa saavutti hopeaa 4x100 metrin viestijuoksussa Seinäjoen
Urheilijoiden kvartetissa. Naisten SM-kisoissa Helsingissä Eläintarhan kentällä
Aino voitti 80 metrin aidat ajalla 11,9. Hän voitti niin ikään paraatilajinsa ensimmäisessä
naisten Suomi-Ruotsi -maaottelussa, joka käytiin kolmoismaaotteluna Tanskan
kanssa Göteborgissa. Aino oli maaottelun ainoa suomalaisvoittaja.
Menestyksen myötä Aino Autio valittiin olympiavalmennettavaksi. Kisojen
edellä viikonloppuisin oltiin koolla Espoon Otaniemessä, jonne oli rakennettu
Suomen ensimmäinen sisäurheiluhalli.
Olympialaisten jälkeen naisten SM-kisoissa Heinolassa Aino Autio
sijoittui toiseksi 80 metrin aitajuoksussa ja myös 200 metrillä. Kolmannen
mitalinsa hän sai SM-viesteissä Kuopiossa, kun Seinäjoen Urheilijat sijoittui
toistamiseen toiseksi 4x100 metrillä. Syyskuussa Suomen, Ruotsin ja Tanskan kolmoismaaottelussa
Kööpenhaminassa Aino aitoi jälleen ainoana suomalaisvoittajana ykköseksi ajalla
11,8, joka sivusi Suomen ennätystä. Hän sijoittui 200 metrillä neljänneksi
ajalla 26,6, mikä oli uusi Suomen ennätys.
Seuraavana vuonna Aino Aution mitaliputki jatkui hopealla SM-viesteissä Tampereella,
kun Seinäjoen Urheilijoiden kvartetti sijoittui kolmannen kerran toiseksi. Naisten
SM-kisoissa Salossa Ainon mitaliputki katkesi, mutta Suomi-Ruotsi -maaottelussa
Kuopiossa hän aitoi jälleen ykköseksi.
Huippu-urheilu vaihtui opiskeluun
Vuoden 1954 mitalitilastoissa Aino Aution nimeä ei enää näy. Huippu-urheilu
sai antaa tilaa opiskelulle, joka käynnistyi Wetterhoffin
kotiteollisuusopistossa Hämeenlinnassa. Valmistuttuaan vuonna 1956
kotitalousopettajaksi Aino Isomäki toimi muun muassa Seinäjoen tyttölyseossa
käsityön ja piirustuksen opettajana, Kurikan kansalaiskoulun kudonnan
opettajana ja askartelun ohjaajana Forssan B-mielisairaalassa, josta hän jäi
eläkkeelle.
Seinäjoen Urheilijoiden tyttöjä Aino Isomäki ohjasi 1950-luvun lopulla
ja hän toimi myös leirihuoltajana Kuortaneen urheiluopistossa.
Aino Isomäki kertoi Hämeen Sanomissa Helsingin olympiakokemusten tulleen
usein mieleen varsinkin, kun hän innokkaana penkkiurheilijana katsoi
televisiosta urheilua. Kuntoaan Aino piti yllä lenkkeilemällä, hiihtämällä,
avantouinnilla ja mökkeilyllä. Myöhemmin hänen harrastuksiaan olivat käsityöt,
sudokut ja kryptot.
Aino Isomäki ehti asua 13 paikkakunnalla, joista viimeisin oli
Hämeenlinna. Siellä hän myös kuoli leskenä 17. marraskuuta viime vuonna. Hän
oli kolmen lapsen äiti ja neljän lastenlapsen isoäiti.
Paljon jäi kysymättä
Otin Aino Isomäkeen yhteyttä marraskuussa 2022, kun entinen
kansanedustaja Markus Aaltonen oli pyytänyt minua tekemään hänestä jutun Seinäjoen
kotiseutulehteen Risteysasemaan. Aino vastasi puhelimeen sairaalasta ja
sovimme, että palaamme asiaan joulun jälkeen. En kuitenkaan saanut häneen enää
yhteyttä.
Paljon jäi Ainolta kysymättä. Olisin halunnut kysyä
Helsingin olympialaisten avajaisten tunnelmasta, ja miltä sitten tuntui, kun
juoksut oli juostu. Missä vaiheessa lähdettiin kotiin?
Helsingissä Ainon paraatilajissa 80 metrin aidoissa oli
mukana vuonna 1999 vuosisadan parhaimmaksi naisyleisurheilijaksi valittu,
Lontoon olympialaisissa neljä kultamitalia voittanut Hollannin Fanny Blankers-Coen.
Kysymättä jäi, seurasiko hän maailmantähden menoa, ja miltä hänen aitomistekniikkansa
ja juoksutyylinsä vaikuttivat, vaikka Helsingissä hän jäi mitaleitta
sairastelun takia.
Helsingin olympiakisoihin osallistui kaikkiaan 4925 urheilijaa,
joista naisia oli 518. Helsingin kisoja on luonnehdittu viimeisiksi oikeiksi
olympialaisiksi, vaikka naisten tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Naisten
juoksuissa mitalit jaettiin neljässä lajissa. Tästäkin olisin halunnut Aino
Isomäeltä kysyä.
Olympiakesänä Coca-Cola tuli Suomeen. Ainolta olisin
kysynyt, maistoiko hän kolajuomaa ja oliko sitä urheilijoille tarjolla.
Kysymättä niin ikään jäi, minkälaista hänen kehumansa olympialaisten
herkkuruoka tarkemmin oli.
Wikipedian mukaan vuoden 1952 Suomen, Ruotsin ja Tanskan
kolmimaaottelussa kilpailijoille ei ollut järjestetty ruokailua, ja että Suomen
joukkue oli majoitettu Kööpenhaminan ulkopuolelle alkeellisiin
majoitustiloihin. Tästäkin skandaalista olisin halunnut Ainolta kysyä.
 |
| Hämeen Sanomien haastattelussa Aino Isomäellä oli päässään Suomen olympiaurheilijoiden kisa-asuun kuulunut hattu. Kuva: Pekka Rautiainen |
Parhaat urheilusaavutukset
Parhaat tulokset: 100 metriä 13,0, 200 metriä 26,6 ja 80
metrin aidat 11,8.
Suomen ennätykset: 80 metrin aidat 11,8 ja 200 metriä 26,6 Kööpenhaminassa
1952.
Naisten SM-kisoissa Helsingissä 1951 voitti Suomen
mestaruuden 80 metrin aidoissa. Sijoittui toiseksi naisten SM-kisoissa
Heinolassa 1952 80 metrin aidoissa ja 200 metrillä. Oli mukana viestijuoksun
SM-kilpailuissa Seinäjoen Urheilijoiden joukkueessa, joka saavutti 4x100
metrillä kolmasti hopeaa vuosina 1951-1953.
Moninkertainen SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin mestari 80
metrin aidoissa, 100 ja 200 metrillä, korkeushypyssä ja Seinäjoen Urheilijoiden
joukkueessa 4x100 metrin viestissä.
Oli mukana Suomen joukkueessa maaotteluissa Ruotsia ja
Tanskaa vastaan vuosina 1951-1952 ja Ruotsia vastaan 1953.
Helsingin olympiakisoissa 1952 oli mukana 80 metrin aitojen
ja 200 metrin alkuerissä.
Jorma Virtanen
Toimittaja, eläkkeellä
Kuvat: Valokuvaaja Pekka Rautiainen
Lähteet: Wikipedia, Hämeen Sanomat 3.1.2022, Helsingin Sanomat
20.7.2022, Yle Uutiset 20.7.2022, Urheilumme kasvot, osa 2. Keuruu 1974
Juttu on julkaistu Seinäjoen kotiseutulehdessä Risteysasemassa toukokuussa 2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti